Etsin tänään yhtä työjuttua varten valokuvaajia, ja mihin törmäsinkään! Ihan huikea Tim Kiukas nappasi mut liian pitkäksi aikaa pois todellisuudesta kuvillaan.
Mua ihastuttaa erityisesti…kaikki. Tänään suosikeiksi nousi ne, joissa on erityisen unenomainen tunnelma.
Viime päivinä olen tuntenut alakuloa, enkä edes erityisen vähän. Tosi paljon itseasiassa. Nytkin olisi hyvä hetki tehdä asialle jotain, mutta hitto, en ole ihan varma mitä. Mitäs minä oikeastaan haluan tässä elämässä? Tiedän jossain sisälläni, että mitä ikinä päätän valita, tulen olemaan lopulta onnellinen, koska osaan olla. Ihanaa että tietää.
Jokainen hetki on tunnetilasta huolimatta käsittämättömän arvokas ja ihana. Tänään juoksin niin kovaa, etten hetkeen ole juossut. Mun tänhetkinen paras lenkkikaveri, Nike+, onnitteli kotiovella nopeimmasta mailistani koko juoksuhistoriani aikana. Mua ehkä suututti vähän, ja jalat vaan viuhtoi alla oloa helpommaksi. Muu kroppa ei ollut niin mukana – kyyneleet vaan valui pitkin poskia ja kylmä ilma pisti kurkussa.
Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä
Otan iltalukemiseksi Henkka Hyppösen Nautitaan Raakana, ja meen peiton alle ihan just nyt. Kohtaan siellä varmaan elämäni, can’t wait!
Aamulaulu 14.3.2012. Valloittavaa päivää, huikeaa iltaa ja hymyjen täyttämiä hetkiä!
Tyttöjen ilta päättyi lopulta peiton kautta tyttöjen aamuun, kun istuttiin Emman kanssa sohvalle ja lakkailtiin kynsiä aamupalastelun jälkeen. Eilen illasta pystyi laskemaan vapaalle todella helposti, mutta aamulla heräsinkin jo 8 aikaan pieneen pelkoon siitä, mitä kaikkia töitä tässä elämässä vielä olisikaan tehtävänä. Ei niitä kai edes paljon ole, mutta stressi tuntuu silti koputtelevan tuolla jossain. Teen asioista kuitenkin aivan hetken päästä listan, ja alan hoitamaan niitä yksi kerrallaan, sillainhan tästä selviää. Kai.
Huomenna mennöön syömään vanhempieni kanssa jonnekin keskustaan. Ihanaa! Hyvää ruokaa ja rupattelua luvassa.
Mikkelin lahja maailmalle ja erityisesti just mulle, eli J, poistui äsken viikonlopun viettoon reppu olalla keikkuen ja komeampana kuin koskaan, ja minä jäin kotisohvalle nauttimaan siitä kuuluisasta omasta ajasta. Ulko-oven sulkeutuessa mun koneella avautui pitkään piilossa majaillut rakas_raakile.doc ja kyllä höllii – luvassa siis viikonlopun täydeltä opparia.
Ihana Emma tulee onneksi viihtymään kanssani illaksi ja yöksi, kunhan päivän uurastus on takana. Me mennään syömään ja parantamaan maailmaa, ja hitto vie aion tehdä sen hyvällä fiiliksellä ilman tuskia tekemättömästä tavoitemielikuvaanalyysista. Aihehan on oikeastaan ihan kiinnostava miksaus mun kaksia opintoja, eli ihan valoisalle tää homma näyttää.
J:n flanelli lämmittää mun hartioita ja samalla muistuttaa mua siitä, että töitä on tehtävä. Lupasin itselleni myös luvan lähteä lenkille, kunhan 2,5 sivua on tullut uutta matskua, joten word kutsuu!
